Kuudennen kerran muistiinpanot

Kuudes kerta: vasemmisto ja sosiaaliturva (11.2)


Keskustelun lähtökohtana General Intellectin (GI) teos Vasemmisto etsii työtä. GI:n mukaan perustuloon siirtyminen on talouden kannalta välttämätöntä! Perustulo on edullista uudelle taloudelle ja talouskasvulle, koska tietotyöläisen taloudellinen autonomia on luovuuden ja "innovoinnin" ehto. GI:n argumentti on siis taloustieteellinen, vaikka julkisuudessa teosta käsiteltiin lähinnä "rajat auki ja rahaa kaikille" -tyylisenä hippiläppänä.

Työn luonne on muuttunut, epätyypillisestä työstä on tullut tyypillistä, mutta suuret puolueet kieltävät todellisuuden yhä (vrt. nykyinen keskustelu "työurien pidentämisestä" - mikä ihmeen "työura"?). Samoin jatketaan sen tosiasian kieltämistä, että yhteiskunta ja talous perustuvat pitkälti ilmaiseksi tehdylle työllä ja harjoittelulle. Perustulo antaisi välineitä näiden ongelmien ratkaisemiseen.

Jos materiaalinen perustamme olisi turvattu perustulolla, minkälaisia solidaarisuusrakenteita voisi syntyä? Kuinka pelottomia meistä tulisi? Tai ajatellaan yliopistoa. Toimeentulo on keskeinen kontrollimekanismi sielläkin: opintotukea kontrolloidaan opintopisteillä ja tutkijoita kontrolloidaan apurahoja myöntämällä. Seurauksena tästä prekaareimmassa asemassa olevat tutkijat eivät uskalla toimia poliittisesti parantaakseen tilannettaan. Valtasuhteet yliopistolla menisivät aivan toisin jos meillä olisi perustulo!

Rahoitus

Aina kysytään: millä perustulo rahoitetaan? GI:n näkökulma tähän on, että jokainen rahoitusta todisteleva esitys torjutaan aina (ja poliittisista syistä), ja rahoitus on ensi sijassa poliittinen kysymys. Talouskriisiin kyllä löytyy elvytysrahaa satoja miljardeja euroja, miksei perustuloon löydy murto-osaa tästä? Ja eikö perustuloakin voi käsitellä eräänlaisena elvytyksen muotona? Esimerkiksi köyhille menevä perustulo palaisi käytännössä välittömästi kiertoon.

Toinen ongelma rahoitukseen jumittumisessa on käsitys rahan luonteesta. Ei ole niin, että meillä on jokin tietty ehdottomasti rajallinen määrä rahaa jota vain jaetaan ja siirrellään edes takaisin - pankit nimittäin luovat rahaa tyhjästä (ks. Money as Debt -animaatio youtubesta, löytyy myös torrenttina).

Syrjäytyminen

Joskus perustuloa arvostellaan esittämällä, että se syrjäyttäisi ihmisiä. Mutta millä tavalla syrjäytymistä oikeasti ehkäistään nyt kun meillä ei ole perustuloa? Entä mitä on tämä paljon puhuttu syrjäytyminen: onko kaikki palkkatyön ulkopuolinen tekeminen syrjäytymistä?

Perustulon vastustaja saattaa tarkentaa argumenttiaan sanomalla: "Jos olisi perustulo, niin jengi vaan jäis kotiin juomaan kaljaa." (Tällaisen väitteen esittejältä kannattaa aina kysyä: "Jäisitkö sinä sitten kotiin?" - "En, mutta ne muut...") Millainen ihmiskuva tällaisen väitteen takana on? Ja millainen käsitys työstä: ilmeisesti ihmiset suostuvat tekemään työtä vain, jos heidät pakotetaan siihen uhkailemalla ja kiristämällä toimeentulolla. Mutta jos näin todella on, eikö työelämälle pitäisi tehdä jotain?

Jos taas huolehditaan työttömyydestä, niin voidaan huomata ettei työttömyys nytkään johdu ihmisten "laiskuudesta", vaan siitä, että töitä ei ole. Samalla pitäisi kuitenkin huomata, ettei meidän prekaarien pääongelma ole työn puute, vaan toimeentulon puute.

Muuta keskustelua

Perustulo laajentaa sosiaaliturvaa, ei korvaa sitä (eikä sen tarkoitus ole edes ratkaista kaikkia sosiaaliturvan ongelmia). Tämä pointti täytyy pitää mukana kun argumentoidaan perustulon puolesta.

Sosiaaliturvan lisäksi perustuloa täytyy ajatella suhteessa työhön. Ensiksi, perustulon avulla silpputöiden ja pientöiden tekeminen tulisi helpommaksi. Toiseksi perustulo on väline, jonka avulla työtä voidaan jakaa uudelleen - koska työt vähenevät kuitenkin. Kolmanneksi perustuloa voidaan pitää uuden "tieto- ja innovaatiotalouden" edellytyksenä. (Työpuheessa täytyy aina muistaa että palkkatyö on vain yksi osa kaikesta työstä mitä tehdään. Miksi yhdestä työstä maksetaan ja toisesta ei?)

Perustulokeskustelussa on puhuttu paljon työmoraalisesta ja sen protestanttisuudesta. Ehkä protestanttisen työmoraalin (työ suorittamisena) voisi puhtaan tuhoamisen sijaan korvata toisenlaisella työmoraalilla, esimerkiksi käsityöläisen työmoraalilla (työ rauhassa ja hyvin tekemisenä).

Lopuksi puhuttiin ristiriitaisista tavoista suhteuttaa perustulo talouskasvuun: talouskasvun vai degrowthin puolesta, talouskasvun välttämättömyys kapitalistiselle yhteiskunnalle ja velan rooli tässä, missä määrin talouskasvu on tuotantoa ja missä määrin "haitantoa" jne.